22.01.2014

Isokallio kertoo lannistumattoman Mato Valtosen tarinan

Kalle IsokallioRokkari – jarrumies – lipunmyyjä – kiinteistömoguli – elokuvanäyttelijä – kauppias – puhetyöläinen – mobiilibisnesmies. Kalle Isokallion teos Uutta Matoa koukkuun (Paasilinna) ei kerro Mato Valtosesta, vaan Madon peräänantamattomasta asenteesta elämään, jota voisi kutsua haitarinsoittajan kissakäännökseksi tai laatikon vieteriukoksi. Huikeita saavuttanut Valtonen on aina toipunut pian suuristakin vastoinkäymisistään.
”Madon ei pitäisi elää tällä vuosituhannella, johtuu siitä, että hän ei osaa mitata elämäänsä rahassa”, kirjailija Kalle Isokallio kertoo. Välillä Valtonen on hukannut rahojaan tai jättänyt äkkirikastumatta hankkeissaan, välillä hän on saavuttanut asioita, joista valtaosa ei osaa edes uneksia. Huikeat hankkeet ovat vieneet Valtosen Ruotsista Rioon, Lahdesta Ranskan Rivieralle.
Valtonen-MatoIsokallio tarkastelee Mato Valtosen luovuutta, hullunrohkeutta ja suuristakin vastoinkäymisistä lannistumatonta luonnetta kuvaamalla miehen uran käännekohtia ja hurjimpia tempauksia. Pieleen menneissä rokkifestivaaleissa Valtonen menetti kotinsa. Tiukasti on käynyt myös Sleepy Sleepers Oy:n ja Wapitin konkursseissa. Toisaalta Leningrad Cowboys on saavuttanut huikeita, joista suomalaisille parhaiten mieleen jäänyt tempaus oli Senaatintorin ilmaiskonsertti Puna-armeijan kuoron kanssa 1990-luvun alussa. Useissa hulvattomissa hankkeissa on myös kerätty rahaa ajankohtaiseen hyväntekeväisyyskohteeseen.
”On ihmiskunnan onni, ettei Madolle maistunut koulu. Meillä on riittämiin insinöörejä, juristeja ja ekonomeja. Rohkeita luovia tekijöitä sen sijaan puuttuu”, Isokallio pohtii. Kirjassaan hän kertoo, miksi Markku Valtosesta tuli Mato Valtonen ja miksi bilebändi Sleepy Sleepersin toisena keulahahmona Valtonen ajoi rekkakortin. Miksi Valtonen ei myynyt välillä arvoltaan pilvissä käyneen Wapitin osakkeitaan ja miten hän pääsi levyntekoon Rioon Brasiliaan.

Matoa koukkuunVarsinkin Valtosen uran alkukausi oli vastuksia täynnä: virkavalta teki kaikkensa, verottaja rokotti ja lehdistö irvi, kuten Etelä-Suomen Sanomat arvioidessaan kotikaupungin ylpeyksien uutuuslevyä: ”Rimaa ei pysty käsivoimin kaivamaan niin syvälle maahan, etteikö tämä ryhmä sen alittaisi, täydellistä tyylitajuttomuutta, musiikillista taitamattomuutta ja ennen kokematonta arvostelukyvyttömyyttä.” Myöhemmin myös lahtelainen eliitti on ymmärtänyt olla ylpeä pojistaan.
”Haitarinsoittaja putoaa kompastuessaan selälleen ja jatkaa soittoa. Vieteriukko ponnahtaa uudestaan ja uudestaan ulos, vaikka kuinka painaisit kantta päälakeen. Jos vieteriukko osaisi kissakäännöksen, siinä meillä olisi Mato”, Isokallio kuvaa.

 

”Jätkät, hyvä meininki, soittakaa hanuria kans!” – Mato Valtonen Sliippareiden keikalla paitansa riisuneille katsojille – hetkeä ennen kuin poliisi keskeytti konsertin.

Lisätiedot, kirjankansi & Valtosen kuva:

paasilinna.fi/kirjat/uutta-matoa-koukkuun
Isokallion tekijäkuva:
paasilinna.fi/kirjailijat/kalle-isokallio/

Haastattelu- ja mediakappalepyynnöt: Jan Erola / jan.erola@paasilinna.fi / +358405064612

« Takaisin