25.08.2011

Tulevia kirjojamme syksyllä

Hannu Rautkallio ja Lasse Lehtinen: Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat 1943 – 1944

JATKOSODAN VAIETTU VAIKUTTAJA

”Siinä nyt ollaan. Suomi on tänään saanut kahden suurvallan vaatimukset selville ja on niiden välisessä puristuksessa.” (Väinö Tanner, 23.6.1944.)

Suomen hallitus ja sodanjohto ymmärsivät viimeistään Stalingradin taistelujen jälkeen vuonna 1943, että Saksa häviää sodan liittoutuneita vastaan. Siksi Suomen oli syytä pyrkiä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa, joka kuitenkin vaati ehdotonta antautumista. Se olisi merkinnyt puna-armeijan marssia Helsinkiin, maan miehitystä.

Saksa uhkasi lopettaa elintärkeän apunsa, jos Suomi ryhtyisi edes neuvottelemaan rauhasta. Kuukausi kuukaudelta tilanne kiristyi. Sotaväsymys alkoi painaa miesten mieliä rintamalla. Kotirintama alkoi horjua. Eteensä katsovat poliitikot, kuten Urho Kekkonen, valmistelivat asemiaan sodanjälkeistä Suomea varten. Kohta alkoi tulimyrsky Kannaksella.

Kiihtyvän virran pyörteessä oli kourallinen miehiä, jotka kestivät. Presidentti Risto Ryti, ministeri Väinö Tanner ja marsalkka Mannerheim olivat tärkeimmät ratkaisijat. Unohdetut jatkosodan päiväkirjat vuosilta 1943‒1944 todistavat Tannerin aikaisemmin tiedettyä paljon keskeisemmäksi kansakuntaa koossapitäväksi voimaksi.

Dosentti Hannu Rautkallio on löytänyt sodanaikaisen Suomen Washingtonin-suurlähettilään Hjalmar Procopén jälkeen jääneiden papereiden joukosta Väinö Tannerin päiväkirjan Standfordin yliopistossa sijaitsevasta Hoover Instituutin arkistosta.

Tannerin teksti on karussa toteavuudessaan hyytävää luettavaa. Sota-ajan hallitus ei tehnyt yhtään merkittävää päätöstä ilman Moskovan parjaamaa Tanneria. Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat ovat sensaatiomainen dokumentti kansakuntamme kohtalonhetkiltä.

Tom Rachman: Keskeneräiset (suom. Matti Apunen)

LOISTAVA ROMAANI, ARVOSTELUMENESTYS MAAILMALLA!

Tom Rachmanin Keskeneräiset  on herkkävireinen romaani eräästä sanomalehdestä ja sen kuihtumisesta; ihmisistä jotka jäävät yksin haaveineen ja odotuksineen.

Keskeneräiset koostuu kahdestatoista erillisestä, mutta toisiinsa limittyvästä tarinasta. Tarinan näyttämö on Roomassa ilmestyvä kansainvälinen sanomalehti – ”päivittäinen raportti ihmislajin idioottimaisuudesta ja loistokkuudesta” – joka raahustaa kohti loppuaan. Keskeneräiset katsoo henkilöitään kuin prisman läpi, hiukan eri kulmista, hiukan eri valossa.

Tom Rachman kirjoittaa melankolisen kaunista ja tiivistä tekstiä ihmisistä, jotka eivät kasvaneet ajoissa aikuisiksi. Tekijät tulivat Lehteensä täynnä odotuksia maineesta, seikkailusta ja rakkaudesta, mutta ne odotukset jäävät täyttymättä. Niiden sijalla he löytävät itsekkyyttä, petollisuutta ja yksinäisyyttä.

Kirjan sävy ei silti ole synkkä ja kylmä. Lehden ihmiset joutuvat luopumaan, uskaltamaan ja kääntämään elämässään uuden lehden. Heidän on tultava eilisestä tähän päivään. Jokainen kertomus tuottaa yllätyksen, viimeiseen kappaleeseen kätketyn käänteen, joka avaa kirjan henkilöille uuden maiseman.

36-vuotiaan Tom Rachmanin esikoisromaani nousi korkealle New York Timesin myyntilistoilla ja se sai ylistävät kritiikit ympäri maailmaa. Rachman tuntee ympäristön, josta kirjoittaa: hän on työskennellyt International Herald Tribunen Pariisin-toimituksessa.

Brad Pittin tuotantoyhtiö Plan B on ostanut kirjan elokuvaoikeudet.

Teos valittiin yhdeksi vuoden 2010 parhaista kirjoista Amazonin toimesta (sija 11 sadan joukossa).

The New York Times Book review: ”Niin hyvä, että oli pakko lukea se heti uudelleen.”

Käännetty 21 kielelle.

Jussi Lähde: Napit vastakkain

TAPIO KÄNSÄN SEIKKAILUT JATKUVAT EDUSKUNNASSA

Jätelogistikko Tapio Känsä on pystyynnostetun saimaannorpan näköinen mies ja tuore kansanedustaja. Tuoreita ovat myös Känsän ajatukset, eikä aikaakaan, kun pääministeri Jyrki Pinjainen ja kokoomuksen eduskunnan ryhmäkuritushuonetta emännöivä Ansa Rannanjärvi joutuvat niitä aina ahnaalle medialle selittelemään.

Entisen roskakuskien esimiehen seikkaulut eduskunnassa eivät suju kommelluksitta, kuten Känsä eduskunta-avustaja Sophie Dela Valle toteaa, “kaikkea mitä kirjoitatte interneitssä, voidaan käyttää teitä vastaan.” Ennen pitkää Känsä löytää itsensä itse puhemiehen puhuttelusta.

Känsä etsii valtaa, ei loistoa. Valta on kateissa paitsi kansanedustajilta myös Känsältö itseltään, kun kotirintamalla raskaanaoleva toimittajavaimo tekee sisustussuunnitelmia ja suunnittelee häitä. Kodin kynttilöiden asetteluun sekaantuu pian myös venäläinen palkkatorpeedo Ivan Tital.

Eduskuntatalon saunaosastolta löytyy uusi ystävä, persupastori Erno Purmala. Kansanvallan liukkailla käytävillä sankariamme taluttavat myös Känsä tietää -kirjasta tutut, kaikennähnyt erikoistoimittaja Nisu sekä  kuopiolainen advokaatti Vanhala. Ystävyyden tukipakettien ja yllättävien tukijoiden avulla Känsä selviää alkukommelluksistaan vain aiheuttaakseen uusia.

Politiikan maailmaan sijoittuva veijaritarina kertoo myös siitä, miten tärkeä voikaan olla ystävä rajan takaa.  Sellainen ystävä, joka on ennenkin vaikuttanut voimallisesti suomalaiseen politiikkaan.

Sammy Hagar: Red – sensuroimaton rock-elämäni (suom. Asko Alanen)

ROCKELÄMÄKERRAT SAAVAT JATKOA

Sammy Hagar kuuluu rockmusiikin menestyneimpiin ja pahamaineisimpiin laulajiin. Hän kertoo musiikin parissa viettämänsä elämän tarinan soolouransa hillittömyyksistä vuosikymmenen mittaiseen taipaleeseen Van Halenin  laulusolistina, sekä kaiken siltä väliltä.

Sammy Hagar on ollut heavy metal -musiikin valovoimainen kiintotähti yli 30 vuoden ajan.  Hän saavutti menestystä jo Montrose-yhtyeessä sekä soolourallaan, joka tuotti kappaleen I Can’t Drive 55 kaltaisia isoja hittejä ennen mahtipestiä Van Halenin keulakuvana. Hagarin levytyksiä on myyty miljoonia ympäri maailman.

Perittyään Van Halenin alkuperäisen laulajan David Lee Rothin manttelin vuonna 1985 Hagar piti suunnattoman suositun yhtyeen loiston vuosina jopa vahvemmassa kurssissa kuin koskaan, ennen kuin sai koruttomasti kenkää vuonna 1996. Toiset kymmenen vuotta myöhemmin hän palasi voitokkaana vetämään bändin reunion-kiertueen, joka muodostui sekä huimaksi yleisömenestykseksi että henkilökohtaiseksi katastrofiksi.

Elämäkertaansa hän on nyt koonnut nousujohteisen rockuransa tyrmistyttävät ja uskomattomat tarinat. Hän tarjoaa lukijoille ylenpalttisen auliin tilaisuuden tutustua Van Halenin kulissien takaisiin maailmoihin. Hagar toimii oppaana rockhistorian menestyksekkäimpiin kuuluvan rockbändin maailmanlaajuisilla stadionkiertueilla, yksityisissä suihkukoneissa, bailuissa sekä tietysti kaikissa julkisuuden ja menestyksen sudenkuopissa. Hagarin tilinteko ei säästele ketään ja kaikkein vähiten häntä itseään.

Jukka Virtanen ja Ilkka Talasranta (toim.): Virtanen – omat ja käännetyt

SANATAITURIN TAITURIN TEKSTEJÄ KUUDELTA VUOSIKYMMENELTÄ

Viihteen monitoimimies. Tästä määritelmästä Jukka Virtanen ei itse pidä. Hänen tähänastinen elämäntyönsä on kuitenkin niin monipuolinen läpileikkaus suomalaisen viihteen historiaa, että kaikki muu tuntuu vähättelyltä. Jukka Virtanen ON viihteen monitoimimies.

Jukka Virtasen kootut tekstit –- omat ja käännetyt – julkaistaan lokakuussa. Sarja on kattava kokoelma Virtasen laulutekstejä: rakastettuja iskelmiä, dramaattisia musikaalikäännöksiä, hulvatonta huumoria ja oivaltavia oopperalibrettoja. Mukana on myös paljon ennen julkaisematonta materiaalia.

Miten syntyi Hottentottilaulu? Mistä nousi Uusi Iloinen Teatteri? Mikä on tarina Maalaismaiseman takana?

Tekstikokoelman lomassa Jukka Virtanen kertoo rakastettujen tekstiensä taakse kätkeytyvistä tarinoista, sattumuksista ja ihmisistä. Mukana on lisäksi työtovereiden ja ystävien muisteluita ja anekdootteja Virtasen teksteistä ja tekemisistä. Nyt tehdään kunniaa suomalaiselle viihteelle.

Kirjan toimittaa Ilkka Talasranta, itsekin tekstin ja viihteen ammattilainen, joka on ollut Virtasen läheinen työtoveri jo yli 15 vuoden ajan.

Arto Luukkanen: Medvedev – Venäjän isäntä vai Putinin renki?

Kirjassa valotetaan presidentti Dimitri Medvedevin henkilöä, toimintaa ja presidenttikautta (2008-2012). Kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että vuoden 2012 alussa Venäjä astuu uudelle ja tuntemattomalle tielle – entinen presidentti joko jatkaa tai sitten Venäjän vahva mies – pääministeri Vladimir Putin nousee uudelleen valtaan. Tämä jälkimmäinen vaihtoehto näyttää olevan todennäköisin.

Kuka on presidentti Medvedev? Minkälainen ihminen hän on? Onko hän ”kovis” ja katujen kasvatti kuten Putin? Vai onko hän enemmän yliopistovanhempien sivistynyt lapsi, joka sai heti jo otteen neuvostojärjestelmän ”vihreästä oksasta”?  Entä miten nämä kaksi kohtasivat toisensa? Miksi Putin viehättyi tästä säntillisestä lakimiehestä? Miten heidän ”kemiansa” sopivat niin hyvin toisiinsa?

Miten tämä duo on toiminut? Putin valitsi lähimmän uskottunsa siksi, että hän oli niin luotettava ja uskollinen. Onko tämä suhde kestänyt Medvedevin presidenttikauden? Onko edessä kulissien takainen valtataistelu vai oikea yhteenotto? Venäjällä valtaa ei ole yleensä jaettu vaan maa on seurannut sitä jolla on suurin auktoriteetti.

Toisaalta kysymys ei ole pelkästään henkilöistä vaan siitä minkä tien Venäjän valitsee. Putinin kauden tärkein saavutus – Venäjän valtiollisen kokonaisuuden säilyttäminen merkitsi myös samalla palaamista vanhaan – keskusjohtoiseen ja Kremlistä johdettuun poliittiseen järjestelmään, jossa turvallisuuspalveluiden väki – erityisesti Pietarista – otti maan hallintaansa.

Dimitri Medvedev toimi Putinin ensimmäisellä ja toisella kaudella presidentin ensimmäisenä luotettuna ja lähimpänä neuvonantajana. Tämä uskollisuus palkittiin hänen pääsyllään presidentiksi. Tämä kaikki tapahtui samaan aikaan kun Venäjän tärkeimmäksi poliittiseksi agendaksi on tullut modernisaation vaatimus. Merkitseekö tämä myös poliittista muutosta tai maan mahdollista liberalisaatiota? Medvedevin kaudella Venäjä koki ensimmäisen ulkoisen sotansa sitten Afganistanin miehityksen: 080808 sota Georgian kanssa muutti maan ulkopoliittista linjaa. Tämä on merkinnyt myös uutta päättäväisempää linjaa suhteessa Natoon (mm. Suomen jäsenyyteen).

Kirjassa käsitellään myös Medvedevin suhdetta Suomeen ja sitä miten hänen ”päivänpaiste” esiintymisensä vaikutti maamme ulkopolitiikkaan. Toisaalta Venäjän viestit Suomelle ovat vaihdelleet aina joko sisäisen puuttumattomuuden politiikasta ronskeihin ulkopoliittisiin interventioihin Suomen suvereenisuutta vastaan.

John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat (suom. Risto Raitio)

AGATHA CHRISTIEN SALAISET MUISTIKIRJAT SAAVAT JATKOA

Agatha Christien elämä ja kirjailijaura avautuvat halki vuosikymmenien hänen ensimmäisen kirjansa alkuperäisestä, ennen julkaisemattomasta lopetuksesta viimeisiin, käyttämättä jääneisiin ideoihin. Mukana on myös kaksi aiemmin julkaisematonta Agatha Christien kertomusta, joista toinen on kätköön jäänyt neiti Marple –juttu.

Kiitetyn teoksen Agatha Christien salaiset muistikirjat jatko-osassa Christie-asiantuntija John Curran opastaa lukijoita halki Agatha Christien kirjailijauran kuuden vuosikymmenen. Curran jäljittää Christien omista arkistoista merkittäviä johtolankoja suurelle suosiolle sekä koko joukon julkistamattomia tekstinäytteitä ja tarinoita. Hän tutkailee dekkareissa vallinneita kerrontatapoja 1920-luvulta lähtien. Hän kuvaa, kuinka Agatha Christien kustantaja taivutteli muuttamaan ihan ensimmäisen kirjan Stylesin tapaus loppunäytöksen. Tämä toimenpide oli mitä ilmeisimmin ratkaisevan onnekas käänne paitsi Christien uralle myös koko rikoskirjallisuuden lajityypin tulevalle kehitykselle.  Tässä kirjassa alkuperäinen lopetus on ensi kertaa luettavissa Agathan muistiinpanoista suurella huolella ja vaivalla kirjattuna.

Agatha Christien suosio kohosi joka vuosikymmenellä uusiin korkeuksiin. Vuonna 1930 perustettu Collins Crime Club –kirjasarja esitteli neiti Marplen ja hänen aivan ensimmäisen murha-arvoituksensa. Kovalla ja koettelevalla 1940-luvulla Agatha Christien todetaan jo valmistelleen Hercule Poirotin eliminoimista, ja 1950-luvulla kokeilleen uudenaikaisen jännityskirjallisuuden kerrontamuotoja.  John Curran kuvaa vuosikymmenien yli kulkevaa kehitystä valottamalla yli 20 Christie-romaanin yksityiskohtia, ja ulottaa tarkastelun svengaavan 1960-luvun ja 1970-luvun vaikutteisiin asti.

Lopuksi Curran aukaisee Agathan viimeisen muistikirjan ja puntaroi Christie-tuntemuksensa valossa, mitä lyhytsanaiset muistiinpanot kertovat Agathan mielessä pyörineen kirjoittamatta jääneen viimeisen kirjan tiimoilla. Kirjassa on mukana lyhentämättöminä myös ennen julkaisemattomia novelleja, kuten The Man Who Knew, How I Created Hercule Poirot, sekä varhainen hahmotelma neiti Marple –novellista Talonmiehen tapaus.

« Takaisin