Hannu Rautkallio ja Lasse Lehtinen

Väinö Tanner – unohdetut päiväkirjat

”Siinä nyt ollaan. Suomi on tänään saanut kahden suurvallan vaatimukset selville ja on niiden välisessä puristuksessa.” (Väinö Tanner, 23.6.1944.)

Suomen hallitus ja sodanjohto ymmärsivät viimeistään Stalingradin taistelujen jälkeen vuonna 1943, että Saksa häviää sodan liittoutuneita vastaan. Siksi Suomen oli syytä pyrkiä erillisrauhaan Neuvostoliiton kanssa, joka kuitenkin vaati ehdotonta antautumista. Se olisi merkinnyt puna-armeijan marssia Helsinkiin, maan miehitystä.

Saksa uhkasi lopettaa elintärkeän apunsa, jos Suomi ryhtyisi edes neuvottelemaan rauhasta. Kuukausi kuukaudelta tilanne kiristyi. Sotaväsymys alkoi painaa miesten mieliä rintamalla. Kotirintama alkoi horjua. Eteensä katsovat poliitikot, kuten Urho Kekkonen, valmistelivat asemiaan sodanjälkeistä Suomea varten. Kohta alkoi tulimyrsky Kannaksella.

Kiihtyvän virran pyörteessä oli kourallinen miehiä, jotka kestivät. Presidentti Risto Ryti, ministeri Väinö Tanner ja marsalkka Mannerheim olivat tärkeimmät ratkaisijat. Unohdetut jatkosodan päiväkirjat vuosilta 1943‒1944 todistavat Tannerin aikaisemmin tiedettyä paljon keskeisemmäksi kansakuntaa koossapitäväksi voimaksi.

Dosentti Hannu Rautkallio on löytänyt sodanaikaisen Suomen Washingtonin-suurlähettilään Hjalmar Procopén jälkeen jääneiden papereiden joukosta Väinö Tannerin päiväkirjan Standfordin yliopistossa sijaitsevasta Hoover Instituutin arkistosta.

Tannerin teksti on karussa toteavuudessaan hyytävää luettavaa. Sota-ajan hallitus ei tehnyt yhtään merkittävää päätöstä ilman Moskovan parjaamaa Tanneria. Väinö Tannerin unohdetut päiväkirjat ovat sensaatiomainen dokumentti kansakuntamme kohtalonhetkiltä.

Mediassa

Uutiset

16.12.2011

Svinhufvudin muistosäätiön kirjallisuuspalkinto Väinö Tanner -kirjalle 15.12.2011