Juha "Roope" Flinkman, Petri Puromies

Vrouw Marian viimeinen matka

1770-luvulla Vrouw Maria lähti Amsterdamista kohti Pietaria. Alus upposi Suomen rannikolla. Ja löytyi muutama vuosi sitten.

Itämeri on satojen vuosien ajan ollut yksi maailman tärkeimmistä kauppareiteistä. Se on hyvin vaikeakulkuinen, ja mereen on uponnut vuosien saatossa paljon laivoja – niin sodan kuin rauhankin aikana.

Venäjän Keisarinna Katariina Suuren asiamiehet hankkivat 1770-luvulla pankkiiri De Braacampin kuolinpesän huutokaupasta hollantilaisten mestarien maalauksia valtiattarelleen, joka oli huomattava kulttuurin ja taiteen suosija. Katariinan asiamiesten hankinnat laivattiin Vrouw Maria – nimiseen purjealukseen, joka lähti kohti Pietaria.

Matka kulki Amsterdamista Pohjanmerelle. 1770-luvulla ei juurikaan ollut majakoita tai muita merimerkkejä meriliikenteen apuna.
Tullin jälkeen Vrouw Maria saapui Itämerelle ja jatkoi kuten Pohjanmerellä eli aikakauden pienten kauppa-alusten normaalilla matkavauhdilla: ainoastaan 2-3 solmun nopeudella.
Gotlannin Östergarnissa laivasta saadaan viimeinen maahavainto, ja sen tarkka paikka oli vielä mahdollista määrittää. Sitten kaikki muuttui.
Huonossa näkyvyydessä se ajoi Saaristomeren uloimmille kiville ja menetti peräsimensä. Alus saatiin lopulta ankkuroitua luotojen väliin, ja aamun sarastaessa laivuri Lourensia kohtasi ankea näky:
joka puolella kareja ja kiviä, alus vuotaa, ei tietoakaan todellisesta sijainnista.

Kun tieto siitä että Vrouw Marian lastina olleet Katariina Suuren taulut makaavat meren pohjassa, saavutti hovin Pietarissa, alkoivat ankarat pelastustoimet. Lopulta etsinnät lopetettiin, koska niiden kustannukset nousivat kohtuuttomiksi. Keisarinna hyväksyi menetyksensä, ja Vrouw Maria jäi meren pohjaan.

Koko Vrouw Marian viimeistä purjehdusta käsittelevä osa pohjautuu meriselityksen annon yhteydessä Turun käräjäoikeudelle jääneeseen jäljennökseen laivuri Lourensin lokikirjasta.