Suomella on rikas kirjallisuusperinne ja poikkeuksellisia kirjailijoita. Tässä ovat kaikkien aikojen kuuluisimmat suomalaiset kirjailijat, mukaan lukien romaanikirjailijat, esseistit ja runoilijat. Jotkut heistä tunnetaan myös Suomen kielen ja kulttuurin puolustamisesta tai modernismin edelläkävijöinä. Nämä suuret suomalaiset kirjailijat ovat tuottaneet teoksia, jotka ovat kestäneet aikaa. Heidän kirjoituksensa eivät ole vain helposti lähestyttäviä vaan myös paljastavia siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen. Nämä kuuluisat suomalaiset kirjailijat ovat onnistuneet vangitsemaan teoksissaan ihmisenä olemisen ytimen, joka ylittää ajan, paikan ja olosuhteet.
Mikael Agricola
Mikael Agricola oli suomalainen kirjailija ja uudistusmies. Hänet tunnetaan suomen kirjakielen isänä ja ensimmäisenä suomenkielisen kirjan kirjoittajana. Elämäkerta Agricola syntyi Pedersöressä Turun piispan kartanossa, jossa hänen isänsä, joka oli ruotsinkielinen suomalainen, toimi kappalaisena. Hän kirjoittautui Turun yliopistoon 15-vuotiaana ja valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1535 ja teologian maisteriksi vuonna 1539. Hän avioitui lesken kanssa, jolla oli kaksi lasta, ja hänet vihittiin papiksi vuonna 1540. Agricola kirjoitti 1540-luvulla sarjan latinankielisiä teoksia, joissa hän argumentoi läntisen ortodoksisuuden ja katolilaisuuden puolesta oikeina uskontoina. Hän kirjoitti myös ensimmäisen suomenkielisen kirjan: katekismuksen. Vuonna 1548 kuningas Kustaa Vaasa määräsi kirkkojen tuhoamisen ja uskonnollisten symbolien poistamisen kaikista rakennuksista Ruotsissa. Tähän kuului myös kuvien ja freskojen poistaminen kirkoista ja niiden puisten alttarien tuhoaminen. Näiden toimien uskotaan olleen yritys vähentää uskollisuutta paaville ja muille uskonnollisille auktoriteeteille Ruotsin ulkopuolella sekä saada maan kirkot ja papisto hallintaansa. Pyrkiessään säilyttämään kulttuurinsa, perintönsä ja identiteettinsä Agricola ja muut oppineet ja papit, jotka olivat kiinnostuneita kotimaisen kirkon perustamisesta, alkoivat tutkia ja rohkaista suomen kielen käyttöä, jota oli aiemmin käytetty vain puhekielenä. Agricolan tutkimukset ja työ tulivat kuninkaan tietoisuuteen, joka oli vaikuttunut Agricolan argumenteista länsimaisen kristinuskon puolesta. Hän oli myös kiinnostunut suomen kielen käytön edistämisestä. Vuonna 1548 hän sai kuninkaalta luvan perustaa virallisen ruotsinsuomalaisen luterilaisen kirkon “väkevien vesien tuolla puolen asuvan kansan murusille”. Agricola oli myös yksi kuninkaan ensimmäisistä papeista ja Suomen ensimmäinen luterilainen pappi. Vuonna 1549 hän käänsi ensimmäisenä Uuden testamentin suomeksi. Käännöksen nimi oli “Uusi ruotsalainen evankeliumi”, ja se painettiin Tukholmassa Kuninkaallisessa kirjapainossa. Hän kirjoitti myös suomenkielisen katekismuksen. Kuningas Kustaa Vaasan kuoltua vuonna 1560 Agricola syrjäytettiin kuninkaan papin virasta. Hänet vangittiin ja hän kuoli vankeudessa vuonna 1560. Agricolan kirjoitusten katsotaan auttaneen säilyttämään suomen kielen ja kulttuurin. Uusi ruotsalainen evankeliumi, hänen suomenkielinen käännöksensä Uudesta testamentista, oli ensimmäinen suomen kielellä kirjoitettu painettu teos, joten se oli ensimmäinen suomenkielinen kirja. Hänen panoksensa suomen kielelle ja kulttuurille tunnustettiin Kirjallisuuslehdessä helmikuussa 1884 julkaistussa artikkelissa. Artikkelin kirjoittaja kirjoitti: “Ihmeellisin suomalaisen aikaansaannos on suomen kielen pelastaminen, joka oli vaarassa kuolla sukupuuttoon.”
Elviira Jäämeri
Elviira Jäämeri oli suomalainen runoilija ja kirjailija. Hän edusti suomalaista modernismia, joka oli suuren luovuuden ja kokeilun aikaa 1900-luvun alussa. Elviira Jäämeri muistetaan ennen kaikkea runokokoelmastaan Jäämeren valtameri, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1926. Kokoelmaa pidetään yhtenä suomalaisen modernismin tärkeimmistä teoksista, ja monet kriitikot ovat luonnehtineet sitä “järkyttäväksi”, “rienaavaksi” ja “modernistiseksi”. Elämäkerta Elviira Jäämeri syntyi Ester Larssonina Porissa vuonna 1881. Hän oli opettaja ja kirjastonhoitaja J. P. Larssonin tytär. Hän kävi lukion Helsingforsissa ja opiskeli kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Yliopistossa ollessaan häneen vaikutti suuresti Matti Maasikin poetiikkaa käsittelevä opetus. Hän työskenteli toimittajana ja päätoimittajana useissa aikakaus- ja sanomalehdissä, muun muassa Pohjalaisessa, Suomen Kuvalehdessä ja Suomen Sivistyselokuvassa. Kirjallisen työnsä ohella hän tuotti myös useita näytelmiä, muun muassa kiistellyn näytelmän Temppelin profeetta, joka esitettiin vuonna 1910. Vuonna 1912 hän meni naimisiin suomalaisen runoilijan Ilmari Oceanin kanssa ja synnytti pojan. Hän kuoli lokakuussa 1945 Helsingissä.
Image Source: FreeImages
Tove Janssen
Tove Janssen oli suomalaissyntyinen ruotsalainen kirjailija. Hänet tunnetaan romaaneistaan, jotka kertovat naisista ja heidän elämästään maaseudulla. Hänen teoksensa kritisoivat naisten kohtaamia vaikeuksia 1900-luvun alussa. Janssen syntyi Porissa vuonna 1882 ja muutti perheensä kanssa Etelä-Ruotsissa sijaitsevaan kylään, kun hän oli kaksivuotias. Hän aloitti runojen kirjoittamisen varhain ja kirjoitti novelleja ja esseitä 15-vuotiaasta lähtien. Vuonna 1902 hän julkaisi ensimmäisen novellinsa En nybyggardotter (Uuden pioneerin tytär) Tukholmassa ilmestyneessä Idun-kirjallisuuslehdessä. Hän julkaisi monia muitakin novelleja ja esseitä kirjallisuuslehdissä, kuten Dagnyssä, Feminassa, Vecko-Revynissä ja Idunissa. Hänen esikoisromaaninsa Ullas barn (1912) julkaistiin kahtena niteenä, ja se sai kriitikoiden suosiota. Samana vuonna hän avioitui ruotsalaisen kirjailijan ja toimittajan Ragnar Jonssonin kanssa, joka oli Idun-lehden päätoimittaja. Pariskunta muutti Tukholmaan, jossa Jonsson aloitti työt Ruotsin kirjallisuuslehdessä ja hänestä tuli Stockholms Dagbladin päätoimittaja. Janssen tunnetaan parhaiten romaaneistaan, jotka sijoittuvat usein hänen lapsuutensa maaseutuyhteisöihin ja käsittelevät naisen asemaa yhteiskunnassa. Hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa Cicilie (1917), joka kuvaa nuoren tytön elämää maaseutuyhteisössä, ja sitä seurasi sarja romaaneja ja novellikokoelmia.
Sofi Oksanen
Sofi Oksanen on suomalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja runoilija. Hän on saanut kansainvälistä tunnustusta teoksistaan, joissa käsitellään yhteiskunnallisia, poliittisia ja feministisiä kysymyksiä. Hänen romaaninsa Puhdistus oli ensimmäinen kaunokirjallinen teos, joka käsitteli Virosta vuonna 1949 tapahtuneiden Neuvostoliiton pakkokarkotusten seurauksia. Elämäkerta Sofi Oksanen syntyi vuonna 1971 Varkaudessa, mutta vietti lapsuutensa Etelä-Suomen pikkukaupungissa. Hänen isänsä on valokuvaaja ja äitinsä kuvataiteilija. Hän opiskeli kirjallisuutta ja taidehistoriaa Helsingin yliopistossa ja muutti Berliiniin pian valmistumisensa jälkeen. Berliinissä hän työskenteli vapaana kirjoittajana ja kirjoitti useisiin saksalaisiin sanomalehtiin, kuten Berliner Zeitungiin, Berliner Morgenpostiin ja Berliner Wocheen. Vuonna 2003 hänelle myönnettiin Otto Brennerin apuraha, jonka ansiosta hän pystyi keskittymään kirjoittamiseen. Vuonna 2004 hänen esikoisromaaninsa Venla julkaistiin saksaksi ja suomeksi. Hänen esikoisromaaniaan seurasi muita teoksia, muun muassa romaani Purge, joka käännettiin englanniksi vuonna 2010. New York Times Book Review kuvaili sitä “vihaiseksi, pakottavaksi romaaniksi”. Vuonna 2010 Oksaselle myönnettiin Suomen valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 2014 hän julkaisi ensimmäisen näytelmänsä Insesti, joka perustuu tositarinaan Neuvostoliiton ajalta. Hän on myös tuottanut useita runokokoelmia.
Fanni Kah-Kiro
Fanni Kah-Kiro oli suomalainen kirjailija ja toimittaja. Hän oli ensimmäinen suomalainen nainen, joka ansaitsi elantonsa kirjoittamisella. Fanni Kah-Kiro syntyi vuonna 1875 Helsingissä. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa, jossa hän suoritti filosofian ja pohjoismaisten kielten tutkinnon vuonna 1901. Hän työskenteli yksityisopettajana ja toimittajana kirjoittaen suomen kielellä. Vuonna 1903 hän oli ensimmäinen nainen, joka raportoi Helsingin työväen yleislakosta. Vuonna 1906 hän julkaisi ensimmäisen novellikokoelmansa